Rakkaus on puhdasta iloa, joka valaisee kaiken sen, mitä täällä on Kirja esittelee itsensä takakannessaan näin: ”Romaaneillaan Taivas ilman reunoja , Musta jää ja Maahan viilletty raja palkintoehdokkuuksia keränneen Anne Vuori-Kemilän ensimmäinen runoteos Kaikki valo mitä täällä on tekee tilaa muistoille ja jäähyväisille, etsii merkityksiä huoneista ja hiljaisuuksista ja päästää ääneen heidät jotka ovat jo poistuneet.” Runot on omistettu elämänsä päättäneelle pikkuveljelle sanoin ”Rikkinäistä valoa lamppu ei korjaa”. Sanotaan että taiteessa on kaksi suurta teemaa rakkaus ja kuolema. Tässä teoksessa molemmat yhtyvät harvinaisen hienolla tavalla. Nuorena ihminen elää kuin kuolemaa ei olisikaan ja nykyisin tämä ruhtinas on siivottu miltei näkymättömiin, mutta kaikki muuttuu, kun se yhtäkkiä tai hitaasti hiipii lähelle vastaansanomattomana kuin meri tai vuori. Silloin silmät avautuvat näkemään kaiken sen valon ja pimeän, saavat ihmettelemään mitä täällä on. Kirjan kaksoisotsake kääntyy...
Risto Ahti kirjoittaa Putzu Idu -runokokoelman takakannessa: "Viisaita kuvia ja kauniita sanoja, kauniita kuvia ja viisaita sanoja. Valoa ja meren välkettä, horisontin lepoviivaan saakka." Minna ja Timo Salomaa julkaisivat yhteisen runo- ja akvarellikokoelmansa vietettyään kaksi kuukautta Putzu Idussa Sardinian länsirannikolla. Timo Salomaa kirjoittaa esipuheessa: ”Tämä kirja on yhteinen lapsemme, kokeilu, jossa matkan aikana syntyneet kuvat ja tekstit on päästetty katselemaan toisiaan yli aukeaman tai olemaan aivan yksin. Välillä yhteys ja vuoropuhelu tuntuisi olevan mahdollinen ja väliin yhteinen kieli on ilmeisesti sardoa, jolla ne puhuvat sujuvasti toistensa ohi ja päälle.” Kirjan tekstit ja kuvat soivat yhteen ja täydentävät toisiaan. Minna Salomaan akvarelleissa maalauspaperin tekstuuri näkyy, ja se antaa kuviin elävää rosoa. Väripaletissa on sypressin ja meren syviä värejä. Kuvat muodostavat kokonaisuuden, sardinialaisen maiseman akvarellinäyttelyn. Minulle muistui mie...