Siirry pääsisältöön

Kati Salonen: Universot



Kati Salosen runoissa liikutaan väkevästi monessa ulottuvuudessa

Arkkitehti Kati Salosen esikoisteos Universot (Momentum Kirjat, 2023) on proosarunokokoelma, jossa sukelletaan unien eri taajuuksiin, kuolemaan ja elämään, maailmankaikkeuden väreihin sekä ihmismielen syövereihin. Runokokoelman alussa siteerataan Veijo Meren teosta Sanojen synty: "Sanaan runo on alun pitäen sisältynyt suuri maaginen salaisuus ja runo on sen ilmaisemista." Ajatus värisee proosarunojen taustalla koko kokoelman lukemisen ajan, sillä runojen kautta pääsee miettimään ihmisen arvoitusta, unien saartamaa elämää, kierroksia ja tasoja, koko maailmankaikkeutta ja tietoisuuttamme siitä: "sateenkaaren prisman läpi välitetyt unet jotka ajatuksina luovat ajan valaisevat otsaa vasta pimeän kangasta vasten". Runot saavat pohtimaan, keiden kanssa kuulemme saman taajuuden unia ja ajatuksia, millaisia sisäisiä kokemuksia meillä ihmisillä oikein on ja käytämmekö niitä tieteellisen ja taiteellisen työmme lähteenä (tässä kokoelmassa ehdottomasti käytetään!) – jos emme, maailma täyttyy turhuudesta.

Runoissa näkyy kirjoittajan rakkaus tiloihin ja muotoihin: runon puhuja on "kolmioviivain unessa kun vielä piirrettiin käsin lyijyllä ja tussilla skissille tai kuullolle", vaikka kaikki eivät "ole syntyään tavallista kolmioainesta" tai istu sääntöihin. Maailmankaikkeudessa, joka on rakennettu linnunradoista, ei "yksikään kulma ole suora tuhannen valovuoden matkalla". Vapaus on lopulta muotoja tärkeämpää. Runoissa nähdään matemaattisten lukujen taakse ja kapeaa muistia venytetään, jotta "totuus kääntyy ajan koneessa syyn ja seurauksen lain mukaan". 

Vallattomina virtaavissa säkeissä liikutaan "kylkiluiden rakennustelineillä kolmessa ulottuvuudessa ihmistalon aivojen harmaassa kevyissä mielen rakenteissa", eikä kuulija pystyy välttämään runoista räjähtävää kipua, vesipyörteitä, värien runsautta ja hengityksen annostelemia jokapäiväisiä rakkauksia. Kaiken pohjalla ovat ihmismieltä muokkaavat unet: "minä naamioin runoiksi avaruustieteen unien jyvät". Ihminen ei näe valveensa unen versoja, eikä muista kaikkien tasojensa universoja. Unet kuitenkin ovat ajatusten siemeniä, ja ajatuksista syntyvät teot. 

Salosen runojen rytmi on hyvin fyysistä, kehollista, hengityksestä voimansa hakevaa. Vähäinen välimerkkien käyttö korostaa sanojen ylivyöryä, antautumisen pakkoa voimakkaiden aistikokemusten ja tajunnan laajenemisen edessä. Runot keskustelevat da Vincin, Hilma af Klintin, Shakespearen, Buddhan, joogafilosofien sekä matemaatikkojen ja fyysikkojen kanssa. Niissä vilisee viittauksia muun muassa Wittgensteinin filosofiaan, Raamatun arvoituksiin ja muiden perinteiden pyhiin teksteihin sekä Kafkan ja Huxleyn teosten absurdiin hulluuteen, mutta viittaukset huuhtoutuvat älyllisinä tai leikkisinä huomioina alkumeren laineille siinä missä lapsuuden sadutkin.

Runojen tyyli on väkevän omintakeista avaruudellista signaalitajunnanvirtaa, ja sen sukulaissieluksi voisi mainita mystikkokirjailija Jon Fossen. Pyhien ja kiellettyjen kirjojen tekstit eivät liity maanpäälliseen fyysiseen elämään, vaan ihmisen sisäiseen tiehen ja tietoon. Kirjat on kirjoitettu varmistamaan tiedon puun tiedon siirtyminen perintönä niille, jotka ymmärtävät. Salonen kirjoittaa ikään kuin vanhaa kirjaa, jonka tekstiin sisältyy selitys maailmankaikkeuden ja ajan rakenteesta sekä ihmisen tarkoituksesta ja tietoisuuden kerroksista.

Universot-kokoelman proosarunot ovat muodoltaan tekstimattoja, syvän unen lähteestä kudottuja mielen käsitöitä. Ne huhuilevat meille syvimmältä tietoisuuden tasoltamme ennen kuolemaa, taatusti eri tavalla kullekin yksilölle. Äly ja huumori saavat sanat taipumaan, assosiaatiot ketjuttumaan hengästyttävällä tavalla. Kokoelmaa voisi verrata myös hengityksen tahdissa soljuvaan musiikkiin, esimerkiksi Kaija Saariahon sielukkaisiin sävellyksiin. Viimeiset runot ovat lohdullisia: "me kaikki yhdessä autamme sinua älyn painon voimalla", eikä enää tarvitse kysellä ohjeita, vaan voi ohjata itse – "saat sopivat aivot joilla opit hallitsemaan uutta  runoutta".

Kirjoittaja: Taru Kumara-Moisio.

Kati Salonen. Universot. Momemtum Kirjat, 2023. Kannen ulkoasun suunnittelu: Kati Salonen. Kirja saatavilla mm. Momemtum Kirjojen verkkokaupasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövallin "Ja pimeässä minä alan rakastaa" vei minut välittömästi mukanaan. Kirja ilmestyi lokakuussa 2023. Olin sinä syksynä Helsingin kirjamessuilla varmaankin ensimmäinen, joka Enostonen osastolla kysyi Anna Sjövallin esikoisrunoteosta. Olin päivän aikaisessa mutta Anna toimitti minulle yhden tästä pehmeäkantisesta erikoispainoksesta. Sitten kirja vielä odotti hetken ennen kuin tartuin siihen. Kirjoitin muistikirjaani näin: "En hengittänyt kuin ehkä joka kolmannella tai neljännellä sivulla, kun luin runoystäväni esikoista. En laskenut sitä kädestäni ennen kuin kello oli taas livahtanut huomiseen ja yö oli jo liian lyhyt." Annan kirja on jo käteen otettuna kaunis. Yhteisen runoystävämme Kati Salosen maalaus kirjan kannessa houkuttaa kurkistamaan verhon raosta pimeään, siihen pimeään, jossa runon puhuja kirjan nimen mukaisesti alkaa rakastaa. Kansisuunnittelu ei ole lainkaan vähäpätöinen asia, tajusin nyt tätä uudelleen pohdittuani. Rakkaus kantaa läpi koko ki...

Marita Timonen: Kupruileva kerrostalo

Sain mahdollisuuden haastatella Marita Timosta 6.10.2025 hänen esikoisrunokokoelmansa  Kupruileva kerrostalo julkistamistilaisuudessa Rosebud Sivullinen -kirjakaupan  esiintymislavalla.  Maanantaiankeudesta huolimatta paikalle oli kerääntynyt lähes kaksikymmentä runoudesta innostunutta kuulijaa, striimiyhteyden päästä löytyi muutama kiinnostunut lisää. ”Tuntemattomuudesta” julkisuuteen ponnahtavan ja rusoposki-iän jo ohittaneen runoilijan kohdalla kiinnostuneiden määrää saattoi ilahtuneena vain ihmetellä. Vallan hieno alku siis esikoiselle! Maritan runoutta Kupruileva kerrostalo  -kokoelmassa esittelevät parhaimmin lyriikan mestarin Risto Ahdin kauniit ja tarkkanäköiset saatesanat: ”Todeksi tekeminen sanoilla on vaikeaa. Tosisanat eivät tarkoita mitään, antavat vain elämää ja kokemisia. Marita Timonen pystyy koskettamaan runoillaan ihmisiä tarkoittamatta ja johdattelematta. Ja synnyttää elämää syvällä ja kuplivalla ilolla.” Allekirjoitan jokaisen Riston lauseen,...