Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövallin "Ja pimeässä minä alan rakastaa" vei minut välittömästi mukanaan. Kirja ilmestyi lokakuussa 2023. Olin sinä syksynä Helsingin kirjamessuilla varmaankin ensimmäinen, joka Enostonen osastolla kysyi Anna Sjövallin esikoisrunoteosta. Olin päivän aikaisessa mutta Anna toimitti minulle yhden tästä pehmeäkantisesta erikoispainoksesta. Sitten kirja vielä odotti hetken ennen kuin tartuin siihen.

Kirjoitin muistikirjaani näin: "En hengittänyt kuin ehkä joka kolmannella tai neljännellä sivulla, kun luin runoystäväni esikoista. En laskenut sitä kädestäni ennen kuin kello oli taas livahtanut huomiseen ja yö oli jo liian lyhyt."

Annan kirja on jo käteen otettuna kaunis. Yhteisen runoystävämme Kati Salosen maalaus kirjan kannessa houkuttaa kurkistamaan verhon raosta pimeään, siihen pimeään, jossa runon puhuja kirjan nimen mukaisesti alkaa rakastaa. Kansisuunnittelu ei ole lainkaan vähäpätöinen asia, tajusin nyt tätä uudelleen pohdittuani.

Rakkaus kantaa läpi koko kirjan. Annan runoissa leikkaavat viiltävä rakkaus omaan, vieraaseen, luontoon. Takakannen mukaan runon puhuja etsii paikkaansa vanhemmuuden sosiaalisessa kentässä ja kompastelee uusperhe-elämän eteisessä. Runot eivät kuitenkaan pelkisty tähän teemaan vaan lastenhuoneiden, kesäpelikassien, exien ja vuoronvaihtojen kanssa limittyvät luonnon kauneus ja ihmisen toiminnan ajoittainen rumuus. Uhanalainen pikkusinisiipi, tuttu (paitsi ehkä nimeltään) sormipaisukarvejäkälä, korpia armottomasti raivaavat metsäkoneet. Ekologisten valintojen ristiriidat ruokakaupassa ja huoltoaseman polttoainepumpun ääressä. Toisaalta ääretön rauha joka ympäröi runon puhujan, kun hän silittää pehmeitä tupasvilloja. Rauha kun hän silittää suvun vanhimman valkeita hiuksia.

Silitän pehmeitä tupasvilloja

siellä täällä punertaa

varsistaan taipuneita hilloja

asettelen niitä yksitellen

emalikupin pohjalle

Kävelen korpea

ohitusleikkauksen suulle

edessäni lepää hiljainen järvi

rantavedessä kitukasvuinen mänty

kumarrun lähelle vesirajaa

pintaan nousee kuplia

tumman vedenpinnan alla

vanha siikavesi laulaa

(s. 35)

Tämä kirja ei kuitenkaan päästä lukijaa helpolla. Tunteet hyökyvät ylitseni monennellakin lukukerralla. Kun alkaa tuntua liian kipeältä, palaan takaisin esimerkiksi äskeiseen runoon, hengitän. Kuuntelen. Ja odotan mielenkiinnolla Annan seuraavaa kokoelmaa.

Kirjoittaja: Jaana Lamberg.

Anna Sjövall. Ja pimeässä minä alan rakastaa. Enostone, 2023. Kirja saatavilla kovakantisena mm. Enostonen verkkokaupasta.