Siirry pääsisältöön

Kalabaliikkia runoapajilla

Esittelyitä uusista ja vähän vanhemmistakin runokirjoista: Tähän blogiin kokoamme esittelyitä kirjoista, enimmäkseen varmaankin runokirjoista, jotka ovat syntyneet vuosien varrella Risto Ahdin runoryhmään osallistuneiden ajatuksista. 

Ahdin kalaisa parvi on kokoontunut jo parisenkymmentä vuotta. Olemme saaneet nauttia Riston terävästä älystä, tinkimättömästä opetuksesta ja hellästä ohjauksesta runouden polulla. On syntynyt runoja runojen perään ja väistämättä lopulta myös oikeita kirjoja, sillä kirjoja tässä parvessa arvostetaan, ihan oikeita paperille painettuja sanoja.

Nyt on aika esitellä niitä paperille painettuja sanoja myös muille. Emme väitä olevamme puolueettomia arvioijia. Runoryhmässä työskentely tarkoittaa sitä, että olemme lukemattomia kertoja lukeneet ja kuunnelleet toistemme tekstejä. Olemme oppineet tuntemaan toisemme ja tapamme luoda runoa. Mutta kukapa kirjakriitikkokaan olisi aina täysin puolueeton kirjaa arvioidessaan?

Kirjaesittelyt tässä blogissa eivät ole aikajärjestyksessä etu- eikä sen paremmin takaperin vaan lähinnä siinä järjestyksessä kuin esittelijät ovat niitä muistiin kirjanneet. Kirjan tarkemmat tiedot löytyvät myös aina kustakin esittelystä.

Kirjaesittelyblogin nimeksi tuli Kalabaliikki demokraattisen äänestyksen jälkeen, Runoapajilla tuli kunniakkaasti toiseksi äänestyksessä. Kalabaliikki on turkin kielen sana, joka tarkoittaa joukkoa, tungosta tai sekasotkua. Tämä kalaparvi on aikamoinen joukko, ja kun kalabaliikissa on vielä tuo kala-alku, koemme sen kuvaavan meitä, vaikka sekasotkua pyrimmekin välttämään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövallin "Ja pimeässä minä alan rakastaa" vei minut välittömästi mukanaan. Kirja ilmestyi lokakuussa 2023. Olin sinä syksynä Helsingin kirjamessuilla varmaankin ensimmäinen, joka Enostonen osastolla kysyi Anna Sjövallin esikoisrunoteosta. Olin päivän aikaisessa mutta Anna toimitti minulle yhden tästä pehmeäkantisesta erikoispainoksesta. Sitten kirja vielä odotti hetken ennen kuin tartuin siihen. Kirjoitin muistikirjaani näin: "En hengittänyt kuin ehkä joka kolmannella tai neljännellä sivulla, kun luin runoystäväni esikoista. En laskenut sitä kädestäni ennen kuin kello oli taas livahtanut huomiseen ja yö oli jo liian lyhyt." Annan kirja on jo käteen otettuna kaunis. Yhteisen runoystävämme Kati Salosen maalaus kirjan kannessa houkuttaa kurkistamaan verhon raosta pimeään, siihen pimeään, jossa runon puhuja kirjan nimen mukaisesti alkaa rakastaa. Kansisuunnittelu ei ole lainkaan vähäpätöinen asia, tajusin nyt tätä uudelleen pohdittuani. Rakkaus kantaa läpi koko ki...

Marita Timonen: Kupruileva kerrostalo

Sain mahdollisuuden haastatella Marita Timosta 6.10.2025 hänen esikoisrunokokoelmansa  Kupruileva kerrostalo julkistamistilaisuudessa Rosebud Sivullinen -kirjakaupan  esiintymislavalla.  Maanantaiankeudesta huolimatta paikalle oli kerääntynyt lähes kaksikymmentä runoudesta innostunutta kuulijaa, striimiyhteyden päästä löytyi muutama kiinnostunut lisää. ”Tuntemattomuudesta” julkisuuteen ponnahtavan ja rusoposki-iän jo ohittaneen runoilijan kohdalla kiinnostuneiden määrää saattoi ilahtuneena vain ihmetellä. Vallan hieno alku siis esikoiselle! Maritan runoutta Kupruileva kerrostalo  -kokoelmassa esittelevät parhaimmin lyriikan mestarin Risto Ahdin kauniit ja tarkkanäköiset saatesanat: ”Todeksi tekeminen sanoilla on vaikeaa. Tosisanat eivät tarkoita mitään, antavat vain elämää ja kokemisia. Marita Timonen pystyy koskettamaan runoillaan ihmisiä tarkoittamatta ja johdattelematta. Ja synnyttää elämää syvällä ja kuplivalla ilolla.” Allekirjoitan jokaisen Riston lauseen,...

Taru Kumara-Moisio: Unissa raivoan isälle

Aistivoimaisia runoja lapsuuden varjoista Taru Kumara-Moisio on tamperelainen kirjailija ja teatteriohjaaja, joka kirjoittaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Unissa raivoan isälle -runokokoelman kannessa on korvameduusan kuva. Kansi on tehokas ja kutsuu tarttumaan kirjaan. Korvameduusa viittaa yhteen kirjan runoon, jossa puhutaan siitä, että turhantarkat antennit on syytä vaimentaa. On lakattava olemasta liian valpas, vaikka aistiherkkyys säilyykin. Vain niin voi heittäytyä elämään uteliaana. Kokoelma on omistettu Kaikille joskus piiloutuneille. Runoista rakentuu alkoholistiperheessä varttuneen tytön kasvutarina, samaan aikaan kevyt ja raskas, yksityinen ja kauas laajeneva. Risto Ahti kirjoittaa kirjan takakannessa: ”Jokainen ihminen on kivunkantaja. Runo on outo. Kun ihminen paljastaa kipunsa, tunteensa ja ajatuksensa kokonaan, hän katoaa näkyvistä ja muuttuu peiliksi, jonka pinnasta katsoja näkee omat kasvonsa. Tarun runous korjaa kipeän lukijan särkyneet kasvot.” Teos näy...