Siirry pääsisältöön

Taru Kumara-Moisio: Unissa raivoan isälle



Aistivoimaisia runoja lapsuuden varjoista

Taru Kumara-Moisio on tamperelainen kirjailija ja teatteriohjaaja, joka kirjoittaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.

Unissa raivoan isälle -runokokoelman kannessa on korvameduusan kuva. Kansi on tehokas ja kutsuu tarttumaan kirjaan. Korvameduusa viittaa yhteen kirjan runoon, jossa puhutaan siitä, että turhantarkat antennit on syytä vaimentaa. On lakattava olemasta liian valpas, vaikka aistiherkkyys säilyykin. Vain niin voi heittäytyä elämään uteliaana.

Kokoelma on omistettu Kaikille joskus piiloutuneille. Runoista rakentuu alkoholistiperheessä varttuneen tytön kasvutarina, samaan aikaan kevyt ja raskas, yksityinen ja kauas laajeneva. Risto Ahti kirjoittaa kirjan takakannessa: ”Jokainen ihminen on kivunkantaja. Runo on outo. Kun ihminen paljastaa kipunsa, tunteensa ja ajatuksensa kokonaan, hän katoaa näkyvistä ja muuttuu peiliksi, jonka pinnasta katsoja näkee omat kasvonsa. Tarun runous korjaa kipeän lukijan särkyneet kasvot.” Teos näyttää lukijalle paljaasti turvattoman lapsen kasvot, lukijan omat kasvot.

Kirjan ensimmäinen osa, Säikähdyksensirpaleita, kuvaa lapsen selviytymistä kodissa, jossa on hyviä hetkiä, mutta myös arvaamattomuutta ja pelkoa: "Tytär komerossa / hulluna valppaudesta / pidättää hengitystä / kunnes askeleet taas loittonevat / pallopaitoja sukkahousuja saumasta ratkennut liivihame / hämärän nukka poskea vasten".

Kokoelman toinen osan nimi on Muistihuivin solmuihin. Siinä kuuluu lapsuuttaan käsittelevän aikuisen ääni: "Isosiskot muuttavat varhain pois / varoittavat isästä / jos se on kännissä / se puhuu mitä sattuu / hähättää / ei aina tajua rajoja / ottaa alasti mustaa aurinkoa / katsoo pornoa yläkerrassa / pidä varasi / Tyttö osaa pysytellä kaukana / väistää ja vetäytyä / kuunnella askelia / lattialautojen natinaa / nyhtää lasivillaa hirsien väleistä / nukahtaa vasta kun talo rauhoittuu / katossa kauniinruskeita oksasilmiä unenvartijoina".

Kirjan kolmas osa, ja avaan oven, avaa ikkunan tulevaisuuteen. Runon minä päättää: meillä on toisin. Minä suojelen. "Et näe tytön lapsia / et edes kuvittele sinne saakka: / niiden koiramaista teputustanssia / arkoja hymyjä / herkästi kyyneltyviä silmiä / niskasta takkuuntuvia valovuosihiuksia / tyttö näkee pikkuisia jo meteoriittikivissä / tai mustikanvarpujenhaaroissa / ja myöhemmin / takkatuli humahtaa rinnassa / nähty sinutkin, ja sinut, taas, tänään / suojelee suojelee suojelee".

Runot näyttävät lukijalle tarkasti ja aistivoimaisesti lapsuuden varjot. Runojen minä kohtaa isän varjon muistoissa, arjessa ja näyttämöllä. Turvaton lapsuus on rakentanut runojen puhujalle varjominän. Runot herättävät kysymyksen, mikä varjominä meissä oikein on. Onko niin, että lapsuuden varjot sisältävät pahoja muistoja, mutta myös suojelevat meitä  osoittavat aikuisena suunnan, minne emme tahdo mennä? Mielenkiintoisesti runoissa tulee esille, miten varjominän voi kohdata ja sitä voi käsitellä ja hoitaa paitsi arjessa ja perhe-elämässä, myös teatterin maailmassa, rooleissa. "Rekvisiittavaraston valjussa viileydessä / kaksi kuhmuista kivääriä / kesäteatterin jäljiltä / olen jo ammattilainen / silti alan hikoilla ja huudan: Älkää ampuko! Täällä omia. / yöllä käteni piilottavat isältä haulikon tuulikaapin kahinaan / takkien taakse / muistihuivin solmuihin".

Unissa raivoan isälle -runokokoelma luo elävän ja koskettavan kuvan lapsen turvattomuudesta. Tunne syntyy tarkoista havainnoista. Raskasta aihetta on kuvattu samaistuttavasti. Aiheen painavuus ei hukuta runon minää eikä lukijaa.

Teoksen kieli ja rytmillä leikittely on riemastuttavan rikasta: "Isän halaus: / vahva lempeä variksentähyily kuusen latvassa / napakka avoin suojeleva lämmin rauhoittava / metsäretken nuotion tulenlieska / nopea yhteys! / turvallinen rutistus / oikaistu matonmutka / varmaotteisen hellä / minun, minulle / kosteusvoidetta kiristävälle arpi-iholle / helpottunut nauru vuoristoratasäikähdyksen tunnelipimeän jälkeen".

Teoksena Unissa raivoan isälle on ehjä kokonaisuus ja sen runollinen ydin on vahva.

Kirjoittaja: Ilona Tomi

Taru Kumara-Moisio. Unissa raivoan isälle. Atrain & Nord 2025. Kirja saatavilla muun muassa Atrain & Nordin ja Akateemisen Kirjakaupan verkkokaupoissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövallin "Ja pimeässä minä alan rakastaa" vei minut välittömästi mukanaan. Kirja ilmestyi lokakuussa 2023. Olin sinä syksynä Helsingin kirjamessuilla varmaankin ensimmäinen, joka Enostonen osastolla kysyi Anna Sjövallin esikoisrunoteosta. Olin päivän aikaisessa mutta Anna toimitti minulle yhden tästä pehmeäkantisesta erikoispainoksesta. Sitten kirja vielä odotti hetken ennen kuin tartuin siihen. Kirjoitin muistikirjaani näin: "En hengittänyt kuin ehkä joka kolmannella tai neljännellä sivulla, kun luin runoystäväni esikoista. En laskenut sitä kädestäni ennen kuin kello oli taas livahtanut huomiseen ja yö oli jo liian lyhyt." Annan kirja on jo käteen otettuna kaunis. Yhteisen runoystävämme Kati Salosen maalaus kirjan kannessa houkuttaa kurkistamaan verhon raosta pimeään, siihen pimeään, jossa runon puhuja kirjan nimen mukaisesti alkaa rakastaa. Kansisuunnittelu ei ole lainkaan vähäpätöinen asia, tajusin nyt tätä uudelleen pohdittuani. Rakkaus kantaa läpi koko ki...

Marita Timonen: Kupruileva kerrostalo

Sain mahdollisuuden haastatella Marita Timosta 6.10.2025 hänen esikoisrunokokoelmansa  Kupruileva kerrostalo julkistamistilaisuudessa Rosebud Sivullinen -kirjakaupan  esiintymislavalla.  Maanantaiankeudesta huolimatta paikalle oli kerääntynyt lähes kaksikymmentä runoudesta innostunutta kuulijaa, striimiyhteyden päästä löytyi muutama kiinnostunut lisää. ”Tuntemattomuudesta” julkisuuteen ponnahtavan ja rusoposki-iän jo ohittaneen runoilijan kohdalla kiinnostuneiden määrää saattoi ilahtuneena vain ihmetellä. Vallan hieno alku siis esikoiselle! Maritan runoutta Kupruileva kerrostalo  -kokoelmassa esittelevät parhaimmin lyriikan mestarin Risto Ahdin kauniit ja tarkkanäköiset saatesanat: ”Todeksi tekeminen sanoilla on vaikeaa. Tosisanat eivät tarkoita mitään, antavat vain elämää ja kokemisia. Marita Timonen pystyy koskettamaan runoillaan ihmisiä tarkoittamatta ja johdattelematta. Ja synnyttää elämää syvällä ja kuplivalla ilolla.” Allekirjoitan jokaisen Riston lauseen,...

Kati Salonen: Universot

Kati Salosen runoissa liikutaan väkevästi monessa ulottuvuudessa Arkkitehti Kati Salosen esikoisteos Universot (Momentum Kirjat, 2023) on proosarunokokoelma, jossa sukelletaan unien eri taajuuksiin, kuolemaan ja elämään, maailmankaikkeuden väreihin sekä ihmismielen syövereihin. Runokokoelman alussa siteerataan Veijo Meren teosta Sanojen synty : "Sanaan runo on alun pitäen sisältynyt suuri maaginen salaisuus ja runo on sen ilmaisemista." Ajatus värisee proosarunojen taustalla koko kokoelman lukemisen ajan, sillä runojen kautta pääsee miettimään ihmisen arvoitusta, unien saartamaa elämää, kierroksia ja tasoja, koko maailmankaikkeutta ja tietoisuuttamme siitä: "sateenkaaren prisman läpi välitetyt unet jotka ajatuksina luovat ajan valaisevat otsaa vasta pimeän kangasta vasten". Runot saavat pohtimaan, keiden kanssa kuulemme saman taajuuden unia ja ajatuksia, millaisia sisäisiä kokemuksia meillä ihmisillä oikein on ja käytämmekö niitä tieteellisen ja taiteellisen työmme ...