Timo Salomaa ja Minna Salomaa: Putzu Idu – valoa ja merta

Risto Ahti kirjoittaa Putzu Idu -runokokoelman takakannessa:

"Viisaita kuvia ja kauniita sanoja,
kauniita kuvia ja viisaita sanoja.
Valoa ja meren välkettä,
horisontin lepoviivaan saakka."

Minna ja Timo Salomaa julkaisivat yhteisen runo- ja akvarellikokoelmansa vietettyään kaksi kuukautta Putzu Idussa Sardinian länsirannikolla. Timo Salomaa kirjoittaa esipuheessa: ”Tämä kirja on yhteinen lapsemme, kokeilu, jossa matkan aikana syntyneet kuvat ja tekstit on päästetty katselemaan toisiaan yli aukeaman tai olemaan aivan yksin. Välillä yhteys ja vuoropuhelu tuntuisi olevan mahdollinen ja väliin yhteinen kieli on ilmeisesti sardoa, jolla ne puhuvat sujuvasti toistensa ohi ja päälle.”

Kirjan tekstit ja kuvat soivat yhteen ja täydentävät toisiaan. Minna Salomaan akvarelleissa maalauspaperin tekstuuri näkyy, ja se antaa kuviin elävää rosoa. Väripaletissa on sypressin ja meren syviä värejä. Kuvat muodostavat kokonaisuuden, sardinialaisen maiseman akvarellinäyttelyn. Minulle muistui mieleen oma maalauskurssini Tarquiniassa vuosia sitten; maalaaminen alkoi jotenkin sujua, kun opettaja opasti minua sekoittamaan sypressin värit aivan eri sinisestä ja keltaisesta kuin suomalaisia puita maalatessa. 

Minna Salomaalla on italialainen väripaletti hallussa. Akvarelleissa on pelkistettyä kauneutta; niissä ei ole mitään turhaa. Maisemasta on maalattu esille oleellinen. Siveltimenvedoista näkyy tekijän kokemus ja muotojen pelkistämisen ja värienkäytön taito.

Timo Salomaan runot ottavat lukijan mukaan kävelyilleen meren rannalle. Lukija pääsee osalliseksi kirjoittajan mietiskeleviin ajatuksiin ja tarkkoihin havaintoihin maisemasta. Lukijaa ei jätetä runon ulkopuolelle; hän kävelee yhdessä runon minän kanssa. Runoissa meri, sen värit ja liikkeet sulautuvat yhteen runojen minän olemisen kanssa. Pitkät lauseiden mainingit ja sanojen aaltoilut synnyttävät mietiskelevän tunnelman. Karu kauneus koskettaa lukijaa. Hiljaisuus puhuu.

"Meri nuolee hiljaa käpäliään/ kuiskailee hiekalle valkoisten/ kiharoidensa kuohuissa kuin/ lepytellen ja sunnuntai-ilmeen/ päälleen ottaneena sylkäisten/ suupielestään, sulkee kevyesti/ silmänsä ja naurahtaa."

Syntyy läsnäolo:

"[...] aistimukset/ kiinnittävät meidät tähän, läsnäoloon/ irrottavat ajasta/ suunnitelmista/ toiveista ja peloista
[...]
Paras pysyä missä on/ se on ainut todellinen tukipiste."

Välillä ajatus kulkee heihin, jotka eivät ole täällä:

"[...] Ei, viidakoissa ja rannoilla/ on suu avattava, nieltävä postimerkki/ kerrottava itselle terveiset, lämpötila/ tuulen suunta ja terveydentila/ hellä sana, jota ei ennen saanut sanotuksi/ jätettävä lapsille pikkusormi/ haralleen kuvan ylänurkkaan/ isä kävi täällä"

Kirjan myötä lukija pääsee sisälle Sardinian maisemiin, sen tuoksuihin ja väreihin. Ihminen on tässä maisemassa pieni, mutta ylväs ja sitkeä:

"[...]
Parasta täällä ovat kävelyt/ rannalla, valo merellä/ ja ihmisten keveys

Raskasmielinenkin kantaa/ taakkaansa uhmakkaana/ kuin pieni jumala."

Kirjoittaja: Ilona Tomi.

Timo Salomaa (runot) ja Minna Salomaa (akvarellit). Putzu Idu. Kunsti Kustannus, 2018. Saatavilla esim. Bookyssa.